Lahjatoiveissani..

Marimekon mukeja. Kaikki raidat ja pallo-kuviot ovat niin minun juttuja. Pidän niistä niin vaatteissa kuin astioissakin. Oon todellinen astia-friikki ja opiskelijabudjetilla ei erityisemmin ole varaa ostaa astioita, joten toivottavasti minua muistetaan edes yhdellä mukilla!

Toiveena olisi myös tämän vuoden muumi-talvimuki. Pidän erityisesti tämän vuoden mukista ja siksi on tänä vuonna myös toivelistalla =)

Sukat ovat kalliita, joten tämän räsyliisan olisi aika saada uusia sukkia. Merkkisukat, kuten marimekon ovat todella laadukkaita ja kestävät pitkän ikää.

nam, no suklaata..voiko sitä saada koskaan liikaa?

Kuten aikaisemmin olen maininnut, niin tämä joulu tulee olemaan itselläni erilainen. Tänä viikonloppuna käyn vanhempieni luona ja moikkaamassa sukulaisia. Maanantaina suuntaan aamulla junalla kohti Oulua, poikaystävän perheen luokse. Olen kerran aikaisemmin tavannut heidät, joten mielenkiintoista nähdä millainen joulu on luvassa. Ainakin kuulemma joulukinkun ohella saamme pizzaa. Tarkoitus olisi jouluna tähdätä joulukirkkoon fiilistelemään joulua.

Lahjaostoksissa olen pyrkinyt olemaan säästäväinen. Osan lahjoista löytänyt netistä tai yhden lahjan bongasin uutena kirppikseltä. Kuitenkin joutuu todella monelle ostamaan lahjoja, joten se vaatii taitoa löytää edullisesti hyvät lahjat jokaiselle. Tänä jouluna panostin käytännöllisyyteen; tavaroihin, joita läheinen on tarvinnut. Esimerkiksi kaverilleni ostin todella suloiset patalaput h&M-liikkeestä ja netistä edulliseen hintaan iphonelle käsivarteen pidekkeen. Pihi kaverini ei ollut raaskinut ostaa sellaista itselleen, vaikka sitä tarvitsikin. Yleensä ostin paljolti pyyhkeitä, astioita, herkkuja ja saunavihtoja ym. lahjaksi perheelle ja sukulaisille, mutta myös ihan vain kivoja turhakkeitakin.

Itselläni ei ollut tänä vuonna suuria lahjatoiveita, sillä enemmän on ollut rahasta pulaa kuin tavarasta. Pyysin näiden lahjojen lisäksi äidiltäni lahjakorttia vaateliikkeeseen, sillä itselläni ei ole ollut vähään aikaan varaa uusiin nätteihin vaatteisiin. Toivottavasti pääsisin joulualeihin shoppailemaan heti joulun jälkeen! =)

Ihanaa, pian on joulu!

Jouluvalmisteluita

Heissan! Jotenkin tuntuu, että koulukuviot vie niin paljon aikaa, että meinaan toisinaan tyystin unohtaa joulun. Jotenkin odotan sitä, mutta silti se osaa yllättää tulollaan. Odotan innoissani joulua, ja varsinkin kun oma jouluni tulee olemaan erilainen kuin yleensä. Niin se on tuppaa nykyisin itselläni menevän. Outoa on kuitenkin, etten vietä joulua tutussa ympäristössä vanhempieni luona, vaan menen tänä vuonna nykyisen poikaystäväni kanssa Ouluun hänen perheensä luokse. Vaihtelu on virkistävää.

 Kovasti olisi joululahja ideoita ja leipomuksista puhumattakaan! Odottelen veronpalautuksia kuin kuuta nousevaa, jotta pääsisin toteuttamaan lahjaideani. Joulukortteja mahdollisesti askartelen maanantaina, vaikkakin jouluvalotkin on laittamatta. Onneksi kotiin olen saanut hieman joulun tunnelmaa. Joka vuotiseen perinteeseeni kuuluu pipareiden ja joulutorttujen leipominen, mutta toisaalta joulu ei ole itselleni mikään suoritus. Kamalasti kouluhommia, juoksevia asioita ja pikkujuhlia, joidenka keskeltä on vaikeaa löytää aikaa jouluisille valmisteluille. Onneksi joulukortit voi ostaa kaupasta ja leipomaan pääsen viimeistään jouluaattona. Hyvä joulu tästä tulee. Katsotaan, jos saisin vaikka jouluvalotkin olohuoneen ikkunanpieliin roikkumaan jouluksi.

Only for real women?

Olen muotimaailman näkökulmasta lihava. Näiden ihanien muotojeni vuoksi erityisesti farkkujen löytäminen on vaikeaa. Pitkän ja tuskaisen etsinnän jälkeen löysinkin farkut ja vieläpä edullisetkin Kappalin naisten farkkupuolelta. Oon siitä aika happyhappy.

Ensinnäkin Helsingin Aleksanterinkadun liikevalikoimasta "vähän isommille tytöille" oikeasti kivojen ja järkevähintaisten farkkujen löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuosta. Mahdoton tehtävä. Useammissa liikkeissä koko 44 luokitellaan pyöreämpien naisten vaatekooksi ja erityisesti housuissa koko 44 ei ole järin iso. Ennen kuin masennuslääkkeet lihottivat mua miljoona kiloa, niin vaatteiden löytäminen oli suht helppoa ja mukavaa, vaikka silloinkin hyviä farkkuja oli haastavaa löytää. Tässä sitä ollaan, hieman muotoja lisää saaneena. Vanhat housut ja monet paidat eivät mahdu enää päälleni. Niin paljon kivoja vaatteita olisi vaatekaapissa, mutta en voi käyttää! Voi surkeus!

Kyseisen kadun liikkeiden valikoimasta koosta 44 ylöspäin vaatetta löytyy tosi hatarasti. Laskeskelin, että esimerkiksi h&m-liikkeen suuresta kaksikerroksisesta valikoimasta noin 8 neliönalue on varattu "isoille tytöille"-siis hei vaan 8 neliötä isosta liikkeestä! Kaiken huippu oli se, että löysin telineestä kolmet farkut, joissa yksissä oli tahra. Tuon tahran ja mitättömän tilan jälkeen tuntui siltä kuin se olisi ollut kuin liikkeen unohdettu, ei niin tärkeä puoli. Vaihdoin kauppaa tai oikeastaan lopetin etsinnän siltä päivältä. Masensi liikaa ajatella, etten löytäisi niin yksinkertaista vaatetta kuin farkut.

Muutaman päivän kuluttua päätin mennä ostoskeskus Forumiin ja se kannatti. Ensinnäkin kauppakeskuksen Seppälä "isojen tyttöjen-puolineen" oli surkea. Järkyttävästi farkkuja, jotka eivät millään tavalla imartele isopeppusta ja isoreittistä naista. Isompi nainen haluaa tuntea itsensä kauniiksi ja siroksi. Farkkujen tulee olla yksinkertaiset ja tummat, kiitos! Samantyyppisiin farkkuhirvityksiin törmäsin Aleksanterinkadulla edellisenä päivänä. Vaatesuunnittelijat eivät taida tajuta, mitä me isommat leidit oikeasti haluamme.

Löysin loppujen lopuksi farkut Forumin Kappailista alennushintaan 27 euroa ja risat. Yksinkertaiset ja tummat siis. Minulla riittää rintaa, joten revittelen mielummin tällä yläkropalla kuin hervottomilla jaloillani. Se, mihin loppujen lopuksi kiinnitin huomiota etsiessäni farkkuja oli teksti "For real women" tai vastaavaa sanahelinää. Ihanaa, että vaateliikkeet yritätte piristää "meitä isompia naisia" noilla kannustussanoilla. Kuitenkaan tunne siitä, että mekin olemme kauniita, ei lähde vähättelystä pieni-tai normaalikokoisia naisia arvostellen. Ihan kuin pieni-ja normaalikokoiset naiset olisivat vähemmän naisia kuin isojen vaatekoon naiset. Mollaamis-kulttuurilla ei muuteta kauneusihanteita sallivimmiksi, vaan jättää meille ainoastaan kaksi puolta; lihavat ja laihat, jotka eivät lisää itsessään suvaitsevaisuutta toisiamme kohtaan.

"For real women"-sanojen sijaan liikkeet voisivat hankkia enemmän vaaterekkitilaa muillekin kuin normikokoisille naisille tai voisivat laittaa vaatteisiin suuremmat kokohaarukat, niin isotissinen tai isoreisinen nainenkin löytäisi kaupasta jotain muuta kuin pienestä nurkasta läjän ylihinnoiteltuja vaatteita, joita ei pukisi päälleen erkkikään.

Tässä olisi aikalailla tiivistettynä viimeiset kaksi viikkoa, josta totta kai koulu ja työ on kuvista pyyhitty pois. Kesä tulee nopeaa juoksua luoksemme ja virallisesti yliopistossa voisi sanoa alkaneen kesäloma..paitsi minulla tietysti. Uusi ihana asia elämässäni on Viivi-kissa, minun pikkuruinen silmänteräni. Kisu oli lopettamisuhan alla, joten sain pelastettua terveen hyvän kissan uuteen kotiin. Ikää rouvalla alkaa olemaan, mutta kokonsa ja leikkisyytensä puolesta tuntuu nuorelta kissalta. Uskomatonta, kuinka yksi pieni olio voi tuoda niin paljon iloa ihmisen elämään. Onneksi sain tarjota tuolle söpöläiselle kodin =)

Vappu oli ja meni. Voisin sanoa sitä kaksipäiväiseksi opiskelijavapuksi, jossa oli sopivasti menoa ja meininkiä. Koulun puolesta vielä paljon tekemistä ennen kuin pääsee lomalle. Odotan todella innoissani, että pääsen poikaystäväni kansa Berliiniin toukokuun lopussa. Uskon, että siitä tulee hyvä viiden päivän reissu meille molemmille!

My hair is like first may

 

 

 

Morjens! Tässä olisikin mun helposti värjätty vapputukkani, johon pääsenkin tänään iskemään kello 18 ylioppilashatun päähän. Vappu on erityisesti meidän riehakkaiden ylioppilaiden juhla, jossa skumppa virtaa ja brunssi maistuu jokaiselle korkeakoululaiselle. Koska olen fuksi, niin pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni kokemaan akateemisen vapun ja sen riehat. En tiedä vielä mitä odottaa, mutta uskon illan olevan hauska.

Munkkeja on tullut eilen poikaystävän kanssa paistettua ja herkkuja läjäpäin ostettua, että eiköhän näillä hyvä vappu tule. Kaunis aurinkoinen ilma vain puuttuu..

Ollessani 12-vuotias, tajusin silkkipaperin hienouden ja kuinka paljon se kastuessaan päästääkään väriä. Tuli halloween ja ajattelin pukeutua noidaksi. Samalla kertaa ostin violettia silkkipaperia ja värjäsin sillä tukkani. Samaa kikkaa päätin kokeilla tänäkin vuonna ja ostin tiimarista puoltoista euroa maksavan silkkipaperipaketin. Kastelin silkkipaperia ja hieroin sitä tukkaani. Kun tukka alkaa olla sopivan kostea, niin väri tarttui paperista entistä paremmin. Alatukka värjätty vartissa ja lopputulos kiitettävä. Edullinen ja helppo tapa värjätä tukkaa! Toiseksi väri lähtee hyvin hiuksista ja hiukset tuntuvat edelleen omilta hiuksiltani. Kämppikselle tein muodikkaan latvavärjäyksen samalla paperilla ja lopputuloksesta tuli aika makea! Suosittelen siis testaamaan!

Mahtavaa vappua kaikille ja toivottavasti kokeilette joskus hiustenvärjäysvinkkiäni!

Greeting from London by my mum

Hei jälleen, kuten otsikosta voitte jotakin päätellä niin meikä ei ole käynyt Lontoossa, vaan äitini. Itse olen raatanut koulussa, töissä, salilla ja hengaillu poikaystävän kanssa. Ihana äitini tuli käymään, tuoden mukanaan herkkuja ja tuliaisia. Tällä tytöllä oli jo ikävä äitiä, koska ei olla nähty vähään aikaan taaskaan. Mua muistettiin hirveellä ihan määrällä tuliaisia! Ensinnäkin olin super ilahtunut, koska äitini muisti mua englantilaisilla aikakauslehdillä, joka tukee mukavasti englannin kielen kartuttamista (ja ovat laadukkaampaa luettavaa). Guessin hajuvettä ja body lotionia, sitten toista herkullisen tuoksuista rasvaa..Voi äiti! Sain vielä ihanan haroldsin rekkukassin ja Ted Bakerin meikkipussin. Tuo meikkipussukka on niin makee..vielä suklaata löytyi tuonkin sisältä..Itsekin vain odotan kuumeisesti Berliinin reissua keväällä, jolloin pääsee meikä matkailee.

Hulluttelemassa

Morjens taas kaikille! Kuten olette huomanneetkin, niin blogissa kirjoittelu on jäänyt mulla huomattavasti vähemmälle huomiolle. Haluun pitää tän itselleni mukavana harrastuksena ja jos ei ole fiilistä kirjoittaa, niin en kirjoita. Oikeastaan eräs herra on vienyt aika paljon huomiota lähiaikoina, ja siksi ei meikää hirveesti ole netin ihmeellisessä maailmassa paljoa enää näkynytkään. Tottahan toki, muutkin ihmissuhteet, koulu, työ ja muuttamisen ihanuus ovat vienäät ruhtinaallista aikaani tässä parin viime kuun aikana. Oon ollut aika tyytyväinen elämääni, mutta odotan kovasti kesälomaa. Luettavaa ja töitä on silloinkin samalla, mutta onneksi aion pitää kuukauden verran lomaakin tästä kaikesta. Voin myös ylpeänä kertoa, että mut valittiin tuutoriksi seuraavalle vuodelle teologiseen tiedekuntaan, että jännityksellä odotan keitä pääsen ensi syksynä paimentamaan. Oli muuten todella hauska kuulla, että teologiseen tiedekuntaan haki ennätysmäärä porukkaa, vau, hienoa et ihmiset ovat vihdoin havahtuneet, ettei tämä ole yhtään sen huonompi valinta.

Koska olen köyhä opiskelija, niin tänä vuonna hullut päivät tarjosivat mulle pakollisia tarpeellisiä ostoksia. Mun on pitkään pitänyt ostaa päitä hammasharjaan, jotka nyt vihdoin ostin. Naamanpesuainetta ja meikinpoistoaine tarttuivat lisäksi matkaan. Ostin tietty hetkkuja ja ruokia stokkan herkusta, namskis! Joo ja tuollainen söpö helmilaukkukin tarttui vitosella vielä matkaan. Laukkua voi pitää pussukkana tai halutessaan laittaa olalle roikkumaan. Tämmöstä vähän fiksumpaa tällä kertaa =)

Onnen sirpaleita

Ps. Marimekon astiat ovat ihania! Tahdon, tahdon, tahdon..

Morjensta taas ikuisuuksiin. Voisin näin ensimmäisenä todeta, että muutto oli nopea, mutta raskas. Hermot venyivät ja paukkuivat itse kullakin, mutta loppujen lopuksi asiat menivät hienosti. Eläminen uuden kämppiksen kanssa on sujunut kivasti ja uusi koti alkaa näyttää kodilta. Rahat jatkuvasti lopussa, kun on ollut hankittavaa paljon ja jota on myös vielä. Viime lauantaina kuivauskaappi romahti, jonka seurauksena astioita hajosi alle 200 euron edestä, joka tuntuu aika ilkeältä köyhälle opiskelijalle. Joka tapauksessa sirpaleet tuottavat onnea ja ne ovat vain esineitä, vaikkakin rakkaita sellaisia. Mä oon aika onnellinen, vaikka pientä takapakkia on myös ollut, mutta toisaalta uskomattoman paljon hyvää. Superihana uutinen on se, että musta tulee täti (vihdoinkin!) ja pääsin ensi vuodelle teologisen tiedekunnan tuutoriksi. Lisäksi rakkautta on taas ilmassa; olen löytänyt rinnalleni ihanan tyypin, joka tekee oloni todella hyväksi. Jotenkin on vain tosi hyvä fiilis tämän suhteen ja voisin ajatella olevani hänen kanssaan vielä pitkään. Ehkä tämä villi ja vapaa sielu on hetkeksi rauhoittunut ja huokaisee rakkauden tunteesta, joka on taas vallannut hänet. Minä kiitän ja kuittaan.